Okey, so the trip home to Finland did not quite go as expected.  Anu woke up feeling sick to her stomach and with a blocked nose. She just made it to the airport in Phuket when her breakfast decided to come up for the first time. After a few visits to the toilet, we proceeded all the way to the flight gate. Unfortunately, she threw up just as she was going to board the plane and got stopped by a flight attendant. They sat her down and called a medical assistant. Ellen and I boarded the plane and I was sure that Anu´s family was going to come right after. However, soon the plane started to move without them! That was a weird feeling! So Anu´s family was left in Phuket and they are still there trying to arrange a new flight home.

As if this was not enough, after about 6 hours into the 11 hours flight, also Ellen got sick and started throwing up! Panically I pressed the button for the stewardess who was kind enough to help me. Mostly I felt sorry  for the rest of the passengers having to bear the smell of vomit. And Ellen of course! However, now one family is happily reunited at home. Finland is grey and the roads are so slippery that one has to be grateful every time one goes outside and manages not to break any bones. 

Mexican food and bubbly to celebrate being home! 

Turtle Watchin paluu Suomeen ei ihan sujunut niinkuin Strömsössä. Itse asiassa, puolet jengistä on vielä Phuketissa! Anu nimittäin heräsi maanantaina koviin vatsakramppehin ja flunssaan. Hän kuitenkin tsemppasi itsensä lentokentälle asti kun aamupala päätti spontaanisti tulla ulos yläkautta. Seurasi muutama vessassa käynti ja hän pääsi portille asti. Juuri kun hän oli nousemassa koneeseen tuli kuitenkin taas oksennus ja pian henkilökunta olikin kiirehtinyt luoksemme ja kehotti Anua siirtymään sivuun. Ellen ja minä jatkoimme koneeseen ja olin varma että Anun perhe tulisi perästä. Hetken päästä kone lähti kuitenkin rullaamaan tyhjät istuimet vieressämme! Anulta oli evätty pääsy koneeseen sairauden takia ja tietenkin Vesa ja Eelis jäivät hänen seurakseen. 

Niin kuin tämä ei olisi riittänyt, noin kuuden tunnin jälkeen myös Ellen alkoi oksentamaan kesken lentomatkan. Hän oli juuri nukahtanut istuimeen kun tuli yllättävä huuto-oksennus. Siinä sitten lennettiin kotiin asti oksennuksen peitossa. Kyllä kävi sääliksi ympärillä olevia matkustajia ja tietenkin Elleniä. Nyt olemme kuitenkin kotona turvallisesti ja yksi perhe sai iloisen jälleennäkemisen! Harmaata on ja niin liukasta että saa olla iloinen joka kerta kun liikkuu ulkona eikä luita mene poikki.  

Thaimaan turkoosit vedet vaihtuivat tällaiseksi näkymäksi. 

I love traveling. There is nothing more thrilling than to step out of an airplane and inhale the new air, taking in smells, colors and melting the first impressions of the new surroundings. There are currently more than one billion international tourists  traveling the world each year, making tourism a huge business with the potential to significantly change the lives of billions of people. The United Nations has designated year 2017 as the "International Year of Sustainable Tourism for Development". This makes me wonder if we can ever travel in a sustainable way in the future? Looking out the window in the café currently writing this blog, this seems like a utopia. But let´s think about the facts.  

Party picture from Phi Phi in 2010. 

The ideal tourist would travel by train or in a way to minimise the carbon footprint. The ideal tourist would favour local entrepreneurs, making sure that the money would end up in the local communities instead of foreign investor´s pockets. In the ideal situation, barriers between the visitors and hosts would break down and new bonds would be made. This in turn would help us understand each other´s cultures and reduce world conflicts. The perfect tourist would have a minimal impact on the environment and instead promote conservation of local heritage, wildlife and the environment. Still, looking out the window here in Phuket, this seems like nice words only.    

Pygmy elephants in Malesian Borneo in 2007. 

​I have made all the mistakes one can make on a trip. I have lived in foreign owned big hotel chains, I regularly use the airplane and I haven´t really made any effort to promote local cultures. There is another way to travel though and I bumped into this way via a friend´s Facebook profile. My friend recently visited Indonesia for diving and during her three weeks trip, she stayed only in the homes of local people. What a fantastic way of really getting to know the local culture! 

The part about trashing seems like such an easy thing we could all do, but still tourists leave so much waste behind. How about, instead, we would all just take a day where we would spend the day cleaning up a beach? This was actually done my two colleges of mine via the Trash Hero project. You get a little, you give a little. I really hope the UN manages to draw a lot of attention to its theme this year. Traveling is eye-opening and I think it is safe to say that many of the trips that I have made during my life have been the best moments in my life. Let´s just make it in the right way and pay attention to the problems associated with traveling.    
​

Rakastan matkustamista. Mikään ei ole niin jännittävää kun lentokoneesta ulos astuminen ja ensimmäiset aistimukset uudessa paikassa; kaikki ne uudet tuoksut, värit, ja äänet. Fantastista. Turismi on valtava business ja nykyään yli miljardi ihmistä matkustaa vuosittain kotimaansa ulkopuolelle, avartaen ja uudistaen käsityksiään maailmasta. Yhdistyneet Kansakunnat on julistanut vuoden 2017  "Kestävän matkailun ja kehityksen kansainväliseksi vuodeksi". Mietinkin siihen liittyen onko kestää matkailu ylipäätänsä mahdollista?  Kun katselen ulos kadulle kahvilan ikkunasta jossa tätä blogia kirjoittelen niin se tuntuu aika utopistiselta. 

Allasbileet Koh Phi Phillä vuonna 2010. 

Ideaalituristi matkustaisi junalla tai sellaisella kulkuvälineellä jolla olisi minimaalinen hiilijalanjälki. Hän suosisi paikallisia yrityksiä niin että rahavirrat jäisivät paikallisiin yhteisöihin eivätkä karkaisi ulkomaalaisten sijoittajien taskuihin. Ideaalitilanteessa eri kulttuurien väliset muurit murtuisivat ja oppisimme ymmärtämään toisiamme paremmin, johtaen pikkuhiljaa maailman konfliktien vähenemiseen. Ideaalituristi ei jättäisi jälkiä luontoon, vaan edistäisi paikallisen luonnon monimuotoisuuden ja kulttuurin säilymisen. Taas kerran totean että tämä kuulostaa utopialta.     

Kaksi väsynyttä tyttöä matkalla viidakkoon vuonna 2007 - yksi ikimuistoisimpia reissuhetkiä elämässäni. 

Olen itse sortunut matkaillessani varmaan kaikkiin virheisiin; asunut ulkomaalaisomistuksessa olevissa hotelliketjuissa, lähes aina olen matkustanut lentokoneella enkä ole ottanut selvää kenen taskuun reissulla tuhlaamani rahat päätyvät. Olen kuitenkin lähiaikoina törmännyt erilaisiin matkailukäyntäntöihin ja ajattelin jakaa kanssanne parhaat vinkit. Ystäväni kävi juuri Indonesiassa kolmen viikon sukelluslomalla ja tämän aikana hän asui pelkästään paikallisten perheiden luona. Mikä loistava tapa ja niin antoisaa, puolin ja toisin!

Myös pari kollegaani koulusta kävivät joululoman aikana Krabilla. Siellä he osallistuivat Trash Hero-projektin kautta rannan siivoustalkoisiin ja yhden aamupäivän aikana he keräsivät 15 muovisäkillistä jätettä rannalta. Mikä loistava tapa auttaa paikallista meriluontoa eikä varmaankaan mikään ylitsepääsemättömän iso panos heiltä, palkintona lisäksi varmasti hyvä mieli. Ajatelkaa, jos kaikki toimisivat samalla tavalla! Matkailla voi tosiaan monella eri tavalla. Toivon, että YK:n teemavuosi tavoittaa suuren yleisön ja saa ansaitsemansa huomion. Matkailu voi olla erittäin antoisaa ja rikastuttavaa monella tavalla, kunhan tiedostamme turismiin liittyvät ongelmat. Itse olen kokenut monta elämäni ikimuistoisimpia hetkiä matkaillessani.       

Kuten aikaisemmista blogeista voi lukea, täällä Thaimaassa muovijätettä kertyy huimia määriä. Yksi suurista muovijätteen aiheuttajista ovat vesipullot. Olen seurannut oman vetemme kulutusta, ja näyttää siltä että neljä aikuista käyttää päivässä noin yksitoista litraa pullotettua vettä. Meillä se tarkoittaa kuutta 1,5 l pulloa ja  neljää 0,5 l pulloa. Pienet pullot tilataan yleensä ravintolassa ruokailun yhteydessä, sillä vesikannut näyttävät hävinneen ravintoloista kokonaan. Viikossa määrä on 42 kpl isoja vesipulloja ja 28 kpl pieniä pulloja. Thaimaassa käy satojatuhansia turisteja vuodessa, joten vesipulloja kertyy käsittämätön määrä.

 
Mitä tyhjille pulloille tapahtuu? No, ne heitetään tietysti roskiin. Illalla roskia perkaa ne, jotka eivät muualta saa toimeentuloa. Tässä meidän kadulla pulloja kierrättävät vanhukset sekä yksi perhe yhdessä pienten lastensa kanssa. He tekevät ympäristön kannalta erittäin tärkeää työtä. He keräävät muun roskan joukosta talteen muovipulloja ja muuta kierrätykseen kelpaavaa materiaalia.  Thaimaassa pulloissa ei ole panttia, mutta Phuketissa ja muualla Thaimaassa on asemia jotka maksavat muovista nimellinen raaka-ainekorvauksen. Kilosta kirkasta PET-muovia maksetaan Phuketissa noin 10 bahtia, joka on hieman alle 30 senttiä.  

Ilman näitä illalla työskenteleviä pullojen kierrättäjiä  Phuket hukkuisi muutamassa vuodessa tyhjiin pulloihin! Mikäli haluat tehdä pullojen kierrättäjien työstä vähän helpompaa, laita tyhjät pullot omaan pussiinsa. Näin kerääjien on helppo napata ne mukaansa, eikä pulloja tarvitse tonkia muiden roskien joukosta. Saman voi tehdä myös alumiinitölkeille ja lasipulloille.

Turisteille juomaveden hankkiminen muuten kuin pullossa on nykyään hankalaa. Joitain vuosia sitten pienissä kaupoissa oli mahdollista käydä täyttämässä tyhjät pullot juomavedellä pientä korvausta vastaan, mutta nyt täällä ollessamme en ole nähnyt yhtään paikkaa, missä vesipulloja voisi täyttää.
 
Uskallan veikata, että turistit kuluttavat eniten vesipulloja Phuketissa. Paikalliset eivät juo pelkästään pullotettua vettä, sillä heille vesi toimitetaan isoissa muutaman kymmenen litran kestomuovipulloissa. Järjestelmä toimii niin, että tyhjä pullo jätetään ulos, ja sen kylkeen teipataan 10 baht kolikko. Aamulla tyhjän pullon tilalle on tullut täysi pullo. 

Asuimme useita vuosia sitten vuokralla Cape Panwassa, Phuketin eteläosassa, ja pääsimme silloin mukaan vedenjakelujärjestelmään. Olen useasti toivonut, että järjestelmä ulottuisi myös meidän pitkäaikaisturistien suosimiin hotelleihin, sillä se vähentäisi muovin kulutusta huomattavasti.

Steven Layne on kirjoittanut mielenkiintoisen jutun kierrätyksestä Phuketissa. Jutun voit lukea täältä.

Saimme tammikuun alusta vahvistusta tiimiimme kun Ella saapui Helsingistä Phuketiin. Hän tekee gradua mikromuoveista Helsingin Yliopistolle, samalle laitokselle kuin Anu ja minä aikoinaan. Palasimme Ellan kanssa viime viikonloppuna Raya Yain saarelle hakemaan lisää vedenlalaisia näytteitä ja saimme potiksi 30 säkkiä hiekkaa mukaan raahattavaksi. Jessus että märkä hiekka painaa! Nyt on noin kolmasosa säkeistä saatu turvallisesti perille mantereelle anaylisoitavaksi ja loput saapuvat toivottavasti tänään kun loppujengi palaa tänne. Meidän perheen oli tultava takaisin jo eilen koska Elias ja Ontrei lensivät aamulla Suomeen. Niin se aika vaan rientää.  

Ella keräämässä hiekkaa kolmen metrin syvyydessä. 

Työympäristössä ei valittamista!

"Sweet lips"-kalat tulivat ihmettelemään meininkiä. 

Tämä taisi olla ainakin Anun ja minun osaltani viimeinen miniloma Rayan saarelle sillä kotiinpaluu häämöttää jo nurkan takana, enää pari viikkoa Thaimaata jäljellä! Itselleni tämä on aika ok, lähtihän muu perhe jo edeltä kotiin ja Suomen turvallinen kupla houkuttelee oudolla tavalla jo. Sitten seuraakin muovien analysointi, tutkimuksen seuraava vaihe. Jännä nähdä, koostuvatko löytämämme mikromuovit samoista muoveista mitä rannoilta löytyy dumpattuna vaiko jostain muista, merivirtojen tuomista muoveista. 

We got a new member to our team when Ella from Helsinki joined us in the beginning of January. Ella is writing her Master´s Thesis for Helsinki University about microplastics in marine habitats. We went back to the Raya Yai island for some more underwater sampling last weekend and collected 30 bags of sand. Jesus how the sand weighs! One third of the sand is now brought back safely to the mainland for analyses and the rest will hopefully arrive today when the rest of the gang returns. My family had to come back earlier than the rest since Ontrei and Elias flew back to Finland this morning. Time just flies here! 

Ella collecting sand at a 3 meters depth. 

A beautiful work environment! 

Beautiful colors underneath the surface. 

Last weekend was most probably the last minivacation for Anu and me since we will be heading back to Finland in just two weeks. There we will start the next stage of the study, namely analyses of the plastic material. It will be interesting to see if the microplastic is composed of the same macrolitter you find on the beaches or something else washed ashore with the oceans currents. Time here in Thailand has gone by really fast but somehow I don´t feel to sad about going home, especially since half of my family already returned home. In a weird way, I always miss the safe Finnish bubble when abroad although the land is now like a "fifty shades of grey"-painting and you can´t leave home without rubber boots. I´m sure I´ll regret my words in two weeks haha!   

1. Did you get a travelling cappuccino today? Next time, get it in a keep cup! 
2. Did you buy fruits or vegetables and put them in a small plastic bag? Invest in a reusable mesh bag that you bring along next time. They can take on heavy loads and do not break.  
3. Pick the fruits and vegetables without the plastic wrap when grocery shopping. 

1. Otitko tänään mukaan kahvin matkalla työpaikalle? Ota se huomenna mukaan kestokupissa. 
2. Oletko lähiaikoina ostanut hedelmiä tai vihanneksia ja laittanut ne pieneen muovipussiin? Hanki kestokassi hedelmille jonka voit käyttää monta kertaa! Ne ovat sitä paitsi parempia siinä mielessä että niihin voi ladata painavatkin appelisiinit eivätkä ne hajoa.
3. Valitse kaupasta hedelmät ja vihannekset ilman muovikäärettä.   

The work continues here and we have been busy preparing our samples. A small moment of despair has swept over me, though. This part of the world is so beautiful with the turquoise waters, endless white, sandy beaches and amazing green forests. And then there is the garbage. And it is everywhere, and I litterally mean EVERYWHERE, even in protected areas far from human settlement.

The amount of litter and plastic the average person produces here is absolutely ridiculous. Everything is wrapped in triple plastics, food is taken away in the styrofoam boxes in huge amounts every day, wrapped in another set of plastics and plastic cutlery is packed along. The water is consumed from plastic bottles. Plastic, plastic, plastic.    

Styrofoam take-away boxes make up a substantial amount of the litter seen on the streets. 

If you feel upset about this like me, there are a few very easy things to do. As a first thing, buy yourself a cloth bag and a few keep boxes for take away food. Everytime you order food, you just take along the box. A tiny effort but such as good thing to do!  

Vesa enjoying his poolside take-away lunch in a keep box. 

As we have seen, the plastic waste does in fact end up in the oceans with disasterous consequences. Off course there are also other flip sides here in "paradise". The tens of thousands of fishing boats emptying the oceans of marine life that you can see every night, the people working aboard the shrimp boats that are often kept as slaves, forced to work and taken away all their human rights, the red light districts and sex slaves, the wild animals in tourism industry and the whole machinery behind it. And this is only one country. So utterly sad.  

We can change this though. Buy certified, if any, seafood. Go crazy, try a vegan based diet! Support only councious companies who value the wellbeing of their employees and the environment. Don´t support any animal businesses on your trips. Eco-travel. And spread the word.  

Täällä työt jatkuvat näytteiden analysoinnin parissa. Minut on kuitenkin vallannut hetkellinen pieni epätoivo. Thaimaa on niin kaunis maa turkoosine vesineen, valkoisine hiekkarantoineen ja sademetsineen. Mutta sitten se roska. Sitä on joka paikassa, siis AIVAN joka paikassa, jopa suojatuilla merialueilla kaukana ihmisasustuksesta.  

Perus Matti Meikäläisen tuottama roskamäärä täällä on niin hurja että oikein heikottaa. Kaikki ostokset pakataan triplamuoviin, ruoat pakataan mukaan styroksisiin (muovisiin) take away-rasioihin ja mukaan tungetaan muoviset haarukat ja veitset, usein monta kertaa päivässä, vettä juodaan muovipulloista. Lista jatkuu. Muovia, muovia, muovia.      

Tähän hommaan ei tarvitse lähteä mukaan, vaan jokainen voi parilla yksinkertaisella asialla edesauttaa asiaa. Hanki itsellesi kangaskassi johon pakkaat ostoksesi. Hanki kannellinen, kestävä ruoka-astia itsellesi jonka otat mukaan aina ruokaa tilatessasi. Sano kiitos ei pillille. Pieni vaiva mutta iso merkitys ja hyvän esimerkin näyttämistä muille!     

Niin kuin olemme jo tässä vaiheessa työtä todenneet, muovi tosiaan päätyy mereen ja sieltä eteenpäin meren ravintoketjuihin, ehkä jopa päätyen omalle ruokalautasellesi. Toki täällä paratiisissa on muitakin pimeitä puolia. Joka yö kymmenet tuhannet kalastusalukset tyhjentävät merta kaikesta elämästä, jopa suojatuilla alueilla koska valvontaa ei ole. Katkaraputroolareissa työskentelee 2000-luvun orjat, usein burmalaisia orjia jolta viedään kaikki ihmisoikeudet. Seksibusiness, villieläimet kaduilla ja koko koneisto ihmis- ja eläinkaupan takana.

Meidän ei tarvitse osallistua tällaiseen. Kiitetään ei pilleille ja turhille muoveille. Tuetaan yrityksiä, jotka panostavat kestävään kehitykseen ja arvostavat työntekijöidensä hyvinvointia. Ostetaan sertifioituja katkarapuja. Tai heittäydytään täysin villeiksi ja kokeillaan vegaanista tammikuuta! Tue ekoturismia. Levitä sanomaa. 

Pidetään paratiisit paratiiseina.