Microplastics: What we found on the beaches of Thailand

We finally have our results from Thailand! If you have not previously followed our blog, I will give you a brief update: In December 2016, Anu, Ella and myself travelled to Phuket in Southern Thailand to study the abundance and chemical composition of microplastics on sandy beaches. Plastics is one of the most severe threats against marine life today. We were looking for tiny pieces of plastic called microplastics that have been found worldwide, but Southeast Asia has been severely underrepresented in microplastic studies although it is one of the countries contributing most with plastic pollution globally. So we took out our shovels and sampled sand, both at the beach and beneath the surface at 5 and 10 meter. In total, we got 55 bags of sand!     

Ella sampling at 5 meter. 

We found microplastic particles on all of the studied beaches except one. We also found particles at the 10 meter depth. The particles were composed mostly of polyethylene, which is the most common plastic type in the world. Most of the polyethylene particles were identified as high density polyethylene, which is the material used in bottles, chemical containers such as shampoo or laundry bottles and toys. We also found polystyrene, used in the styrofoam take away boxes, polyester commonly used in fabrics and ropes as well as paint components. The material used in plastic bags and single use plastics, low density polyethylene, was only sparsely found. This may be because of its low density, making it float in the surface waters instead of sinking into the sand.  

The results were somewhat surprising since we were expecting to find hundreds of microplastic pieces in the sand, but we only found a few pieces on all of the beaches. This was even more surprising given that there was a whole lot of macrolitter lying around on all beaches, everything from washed up flipflops to bags and bottles. Clearly, the plastic must be ending up somewhere else than in the sand, the only question is where!

Anu sampling sand on the beach of Bangtao in Northern Phuket. 

Ella analysing the chemical composition of the particles.  

We might have been looking at the wrong depth, or at the wrong places on the beach since many of the beaches were several kilometers long, or then the plastic is simply transported somewhere else. Another explanation is that the microplastic is broken down to even smaller pieces of plastic that went undetected. One theory is that microplastic accumulates in deep sea sediments. Obviously, we still need to track down the plastics in order to better understand its life cycle and ultimate destiny in the ocean!

Plastics has been found in surprising places of the world, like the deep sea trenches, isolated islands far away form human settlement and in the stomachs of marine animals. The new technology is showing us this plastic in deep sea core samples, on satellite images and in devastating pictures of stranded whales. We can no longer close our eyes from it. We need to stop using single-use items, become better at recycling the plastic we use and invest in new, biodegradable materials. These goals are not utopistic, they are already partly achieved, especially here in our Nordic countries. We just need to make the solutions available and affordable for everyone. Environmental pollution knows no borders so it would certainly be a win-win for everyone.  Read our full report here.      

A beach full of junk on Henderson Islands, an uninhabited island located in the middle of nowhere between the coasts of New Zealand and  South America. Photo Jennifer Lavers/AP.

Mikromuovin jäljillä - mitä löysimme Thaimaan hiekkarannoilta

Olemme saaneet tutkimuksemme päätökseen! Ellet ole seurannut blogia aikaisemmin, seuraa lyhyt tilannekatsaus: Lähdimme joulukuussa 2016 Anun ja Ellan kanssa Thaimaan Phuketiin tutkimaan rantahiekasta löytyviä millimetriluokan muovihiukkasia, niin sanottuja mikromuoveja. Etsimme mikroskooppisia muoveja sekä rantavyöhykkeestä että pinnan alta 5 ja 10 metrin syvyydestä.  Muovi on merkittävä ympäristöhaaste, sillä se on hyvin pysyvää, kelluu ja kulkeutuu mereisiin ravintoketjuihin. Mikromuoveja on tavattu sekä pintavesistä että pohjasedimenteistä ympäri maailmaa, mutta Kaakkois-Aasiassa mikromuovin esiintyvyyttä ei ole juurikaan tutkittu huolimatta siitä, että Kaakkois-Aasian maat kuuluvat maailman eniten muovijätettä tuottaviin maihin. Ryhdyimme siis kaivuuhommiin ja lapioimme 55 säkkiä täyteen hiekkaa analyyseja varten!  

Anu ottamassa koenäytettä Racha Yain saarella joulukuussa 2016. 

Löysimme mikromuoveja kaikilta tutkituilta rannoilta yhtä lukuunottamatta. Kemialliset analyysit paljastivat tavallisimmaksi materiaaliksi korkeantiheyden polyetyleenin, jota käytetään esimerkiksi pulloissa (juomapullot, shampoo, pesuaineet), leluissa ja putkissa. Muita tavallisia materiaaleja olivat polystyreeni, jota käytetään esimerkiksi styroksisissa take away-rasioissa ja polyesteri, jota käytetään esimerkiksi naruissa, liinoissa ja tekstiileissä, sekä maalin osia. Muovipusseissa ja pakkausmateriaaleissa käytettävää matalantiheyden polyetyleeniä emme juurikaan tavanneet, mikä saattaa johtua sen alhaisesta tiheydestä joka saa sen kellumaan pintavesissä.

Tulokset olivat jokseenkin yllättäviä, sillä satojen hiukkasten sijaan löysimme niitä vain muutamia per ranta. Tämä oli erityisen yllättävää ottaen huomioon isompien muoviroskien määrän, sillä niitä esiintyi runsaasti kaikilla rannoilla. On siis selvää, että roskat joutuvat jossain vaiheessa mereen, mutta ilmeisesti ne eivät kuitenkaan jää paikalliseen hiekkaan lojumaan. 

Ella lapioimassa hiekkaa Bangtaon rannalta tammikuussa 2017. 
​
Ehkä etsimme mikromuoveja väärältä syvyydeltä; erään tutkimuksen mukaan syvän meren alueet (3500 metriä) toimivat muovien hautausmaana. Vaihtoehtoisesti mikromuovit hajoavat tietyn koon saavutettuaan nopeasti vielä pienimmiksi mikro- tai jopa nanoluokan hiukkasiksi joita emme pystyneet paljain silmin havaitsemaan näytteissämme. On selvää, että emme vielä ymmärrä kaikkea mikromuovien kierrosta ja lopullisesta kohtalosta mereisessä ympäristössä.

Muovijätettä on löydetty yllättävistä paikoista; eristetyiltä, kaukana ihmisasutuksesta olevilta saarilta, syvän meren pohjilta ja valaiden vatsalaukuista. Uusi teknologia on tuonut ongelmat uudella tavalla silmiemme eteen satelliittikuvien, syvien alueiden näytteenottimien ja rantautuneiden valaiden valokuvista. Emme voi enää ummistaa silmiämme näille ongelmille. Meidän on vähennettävä kertakäyttöisten esineiden käyttöä, parannettava muovin kierrätystä ja panostaa biohajoaviin materiaaleihin. Tämä ei ole utopiaa, sillä näitä asioita tehdään jo meillä Pohjoismaissa. Ratkaisujen ja hintojen tulisi vaan olla sellaisia, että niitä voidaan käyttää maailmanlaajuisesti. Ympäristöongelmat kun eivät tunne maan rajoja.  Koko raportti luettavissa täältä!

Kaiken kokoisia ja värisiä roskia keskellä Tyyntä valtamerta sijaitsevalla Henderson Islandilla. Saarella ei ole koskaan ollut ihmisasutusta. Kuva Jennifer Lavers/AP