For a long time, I have been trying to cut back on disposable items. Plastic bags no longer make their way to our home, neither do wrapped vegetables nor plastic drink bottles. The plastics that do find their way into this home most commonly come from bread wraps, frozen food bags and other food wraps (´cause this mom can´t cook everything from scratch every day without becoming mad). Luckily, this plastic waste is also recycled nowadays and used for making beautiful flower pots just to mention one example! The landfill waste from our household with two children is minimal, and this requires almost no effort.  

I bumped into a wonderful campaign that I had to advertise here; namely "Plastic Free July"! The goal is to avoid disposables in the month of July. Since it's only a short commitment, you can play with the idea and ponder whether it is something you could pursue long term or not. After 30 days you will be so used to bringing  your own bags and keep cups that you won´t even think about doing it any other way. Make the pledge here in the comment field and tell your friends to do the same! 

The plastic waste from our household is taken to Lohja where it is used for making flower pots like this one from Orthex! 

Zero waste stores, restaurants and hotels are beginning to pop up all around the world - Berlin, London, Stockholm, Paris, New York and may other cities already have them. They are the new IT, an emerging trend and certainly not only a seasonal, bypassing one. They are the future and we need to hop on the train as soon as possible. I feel so temped to open a store like this myself, but I keep asking myself if Helsinki is ready for this step. 

Grow your own herbs, swop that plastic bag for a fabric mesh one. Do not try to have your picture taken with a needy two-year old. 

Would you bring your own containers to grocery stores? 
​

Olen jo pidemmän aikaa yrittänyt välttää turhaa jätettä. Muovikasseja ei ole pitkään aikaan kannettu kotiimme, vältän muoviin pakattuja vihanneksia ja muovipulloja ja kannan aina mukana kestokuppia kahvia varten. Silti muovijätettä kertyy jonkun verran. Jäte syntyy lähinnä leipäpusseista, pakastevihannespusseista ja valmisruoan kääreistä (väitän nimittäin että kukaan täysijärkinen ihminen ei jaksa keittää omia luomusoseita joka päivä). Onneksi syntynyt muovijäte myös nykyisin kierrätetään taloyhtiössämme. Se viedään Lohjalle ja siitä valmistetaan esimerkiksi kukkaruukkuja. Sekajätettä ei juurikaan kerry tästä kahden lapsen taloudesta ja se ei edes vaadi kummempia ponnisteluja!

Törmäsin sattumalta ihanaan kampanjaan netissä enkä malttanut olla mainostamatta sitä, nimittäin Muoviton heinäkuu! Kampanjalla halutaan ehkäistä turhan jätteen syntymistä ja kokeilla jätteetöntä elämää kuukauden ajan. Ajanjakso on suhteellisen lyhyt ja kehotankin nyt kaikkia kiinnittämään huomiota oman jätteensä suhteen. Voin lähes luvata että 30 päivän jälkeen olet niin tottunut tuomaan oman kangaskassisi hedelmätiskille että et voisi kuvitellakaan enää ottavasi muovipussia tilalle. Lähde mukaan kampanjaan kommenttikentässä!  

Näin kauniiksi kukkaruukuksi muuntautuu muovijäte! Ruukku by Orthex. 

"Zero waste" kaupat, ravintolat ja kahvilat ovat tällä hetkellä kuuminta hottia ympäri maailmaa, eikä kyseessä varmasti ole mikään ohimenevä trendi vaan tulevaisuuden juttu. Kauppoja löytyy mm. New Yorkista, Berlinistä, Lontoosta, Sydneystä ja jopa Tukholmasta. Mieleni tekisi kovasti lähteä mukaan tähän hommaan, mutta mietin onko Helsinki valmis tällaiseen askeleeseen.   

Kasvata omat yrttisi ja vaihda muovipussit kestopusseiksi. Älä yritä ottaa kuvaa kun vieressä on vaativa 2-vuotias.  

Ottaisitko kauppaan mukaan omat rasiat pakkausta varten jos siihen olisi mahdollisuus? 

We finally have our results from Thailand! If you have not previously followed our blog, I will give you a brief update: In December 2016, Anu, Ella and myself travelled to Phuket in Southern Thailand to study the abundance and chemical composition of microplastics on sandy beaches. Plastics is one of the most severe threats against marine life today. We were looking for tiny pieces of plastic called microplastics that have been found worldwide, but Southeast Asia has been severely underrepresented in microplastic studies although it is one of the countries contributing most with plastic pollution globally. So we took out our shovels and sampled sand, both at the beach and beneath the surface at 5 and 10 meter. In total, we got 55 bags of sand!     

Ella sampling at 5 meter. 

We found microplastic particles on all of the studied beaches except one. We also found particles at the 10 meter depth. The particles were composed mostly of polyethylene, which is the most common plastic type in the world. Most of the polyethylene particles were identified as high density polyethylene, which is the material used in bottles, chemical containers such as shampoo or laundry bottles and toys. We also found polystyrene, used in the styrofoam take away boxes, polyester commonly used in fabrics and ropes as well as paint components. The material used in plastic bags and single use plastics, low density polyethylene, was only sparsely found. This may be because of its low density, making it float in the surface waters instead of sinking into the sand.  

The results were somewhat surprising since we were expecting to find hundreds of microplastic pieces in the sand, but we only found a few pieces on all of the beaches. This was even more surprising given that there was a whole lot of macrolitter lying around on all beaches, everything from washed up flipflops to bags and bottles. Clearly, the plastic must be ending up somewhere else than in the sand, the only question is where!

Anu sampling sand on the beach of Bangtao in Northern Phuket. 

Ella analysing the chemical composition of the particles.  

We might have been looking at the wrong depth, or at the wrong places on the beach since many of the beaches were several kilometers long, or then the plastic is simply transported somewhere else. Another explanation is that the microplastic is broken down to even smaller pieces of plastic that went undetected. One theory is that microplastic accumulates in deep sea sediments. Obviously, we still need to track down the plastics in order to better understand its life cycle and ultimate destiny in the ocean!

Plastics has been found in surprising places of the world, like the deep sea trenches, isolated islands far away form human settlement and in the stomachs of marine animals. The new technology is showing us this plastic in deep sea core samples, on satellite images and in devastating pictures of stranded whales. We can no longer close our eyes from it. We need to stop using single-use items, become better at recycling the plastic we use and invest in new, biodegradable materials. These goals are not utopistic, they are already partly achieved, especially here in our Nordic countries. We just need to make the solutions available and affordable for everyone. Environmental pollution knows no borders so it would certainly be a win-win for everyone.  Read our full report here.      

A beach full of junk on Henderson Islands, an uninhabited island located in the middle of nowhere between the coasts of New Zealand and  South America. Photo Jennifer Lavers/AP.

Olemme saaneet tutkimuksemme päätökseen! Ellet ole seurannut blogia aikaisemmin, seuraa lyhyt tilannekatsaus: Lähdimme joulukuussa 2016 Anun ja Ellan kanssa Thaimaan Phuketiin tutkimaan rantahiekasta löytyviä millimetriluokan muovihiukkasia, niin sanottuja mikromuoveja. Etsimme mikroskooppisia muoveja sekä rantavyöhykkeestä että pinnan alta 5 ja 10 metrin syvyydestä.  Muovi on merkittävä ympäristöhaaste, sillä se on hyvin pysyvää, kelluu ja kulkeutuu mereisiin ravintoketjuihin. Mikromuoveja on tavattu sekä pintavesistä että pohjasedimenteistä ympäri maailmaa, mutta Kaakkois-Aasiassa mikromuovin esiintyvyyttä ei ole juurikaan tutkittu huolimatta siitä, että Kaakkois-Aasian maat kuuluvat maailman eniten muovijätettä tuottaviin maihin. Ryhdyimme siis kaivuuhommiin ja lapioimme 55 säkkiä täyteen hiekkaa analyyseja varten!  

Anu ottamassa koenäytettä Racha Yain saarella joulukuussa 2016. 

Löysimme mikromuoveja kaikilta tutkituilta rannoilta yhtä lukuunottamatta. Kemialliset analyysit paljastivat tavallisimmaksi materiaaliksi korkeantiheyden polyetyleenin, jota käytetään esimerkiksi pulloissa (juomapullot, shampoo, pesuaineet), leluissa ja putkissa. Muita tavallisia materiaaleja olivat polystyreeni, jota käytetään esimerkiksi styroksisissa take away-rasioissa ja polyesteri, jota käytetään esimerkiksi naruissa, liinoissa ja tekstiileissä, sekä maalin osia. Muovipusseissa ja pakkausmateriaaleissa käytettävää matalantiheyden polyetyleeniä emme juurikaan tavanneet, mikä saattaa johtua sen alhaisesta tiheydestä joka saa sen kellumaan pintavesissä.

Tulokset olivat jokseenkin yllättäviä, sillä satojen hiukkasten sijaan löysimme niitä vain muutamia per ranta. Tämä oli erityisen yllättävää ottaen huomioon isompien muoviroskien määrän, sillä niitä esiintyi runsaasti kaikilla rannoilla. On siis selvää, että roskat joutuvat jossain vaiheessa mereen, mutta ilmeisesti ne eivät kuitenkaan jää paikalliseen hiekkaan lojumaan. 

Ella lapioimassa hiekkaa Bangtaon rannalta tammikuussa 2017. 
​
Ehkä etsimme mikromuoveja väärältä syvyydeltä; erään tutkimuksen mukaan syvän meren alueet (3500 metriä) toimivat muovien hautausmaana. Vaihtoehtoisesti mikromuovit hajoavat tietyn koon saavutettuaan nopeasti vielä pienimmiksi mikro- tai jopa nanoluokan hiukkasiksi joita emme pystyneet paljain silmin havaitsemaan näytteissämme. On selvää, että emme vielä ymmärrä kaikkea mikromuovien kierrosta ja lopullisesta kohtalosta mereisessä ympäristössä.

Muovijätettä on löydetty yllättävistä paikoista; eristetyiltä, kaukana ihmisasutuksesta olevilta saarilta, syvän meren pohjilta ja valaiden vatsalaukuista. Uusi teknologia on tuonut ongelmat uudella tavalla silmiemme eteen satelliittikuvien, syvien alueiden näytteenottimien ja rantautuneiden valaiden valokuvista. Emme voi enää ummistaa silmiämme näille ongelmille. Meidän on vähennettävä kertakäyttöisten esineiden käyttöä, parannettava muovin kierrätystä ja panostaa biohajoaviin materiaaleihin. Tämä ei ole utopiaa, sillä näitä asioita tehdään jo meillä Pohjoismaissa. Ratkaisujen ja hintojen tulisi vaan olla sellaisia, että niitä voidaan käyttää maailmanlaajuisesti. Ympäristöongelmat kun eivät tunne maan rajoja.  Koko raportti luettavissa täältä!

Kaiken kokoisia ja värisiä roskia keskellä Tyyntä valtamerta sijaitsevalla Henderson Islandilla. Saarella ei ole koskaan ollut ihmisasutusta. Kuva Jennifer Lavers/AP  

About a month ago, a miracle that almost seemed to good to be true was observed in Finland. A lake called Littoistenjärvi in the southwestern part of Finland was treated with a chemical called polyaluminium chloride, transforming the water from a nasty looking brownish algal soup to crystal clear, turquoise water with a 10 meter visibility. The transformation was absolutely incredible and lake Littoinen gathered tourists and divers from all over Finland to personally observe the miracle.     

Lake Littoinen, before and after treatment. Photos by YLE and Turun Sanomat. 

Of course, the miracle was in fact too good to be true. After only about three weeks, disappointed divers had to return home without seeing the smallest glimpse of the crystal clear water since the lake had returned back to its formal, brown pea soup state. The result was that 160 tonnes of chemicals had been wasted and tonnes of kilograms of fish had died.

The lake has been heavily eutrophicated since 1980´s as a result of an increased inner phosphorus load, altering the composition of vegetation and fish species. The reason for this is partly unknown, but it seems that the climate becoming warmer plays a big part in the process. The phosphorus load coming from outside, for instance agriculture, has decreased in recent years so we are dealing with substances that got into the ecosystem decades ago. This is a scary thought when you really think about it-  the way we treat nature today has consequences for several future generations, including your grand grandchildren.    

Poisonous cyanobacteria in Inkoo, Finland in autumn 2015. Blooms of cyanobacteria are often related to inner phosphorus loads and warm conditions.   

This fact is something all of us have been taught since elementary school, but how often do we really reflect on this? Why do we still keep on doing business as usual, even though we should be radically changing our habits? When it comes to ocean pollution, there are probably three major reasons that the Economist highlighted in a recent article. The first explanation is the classic "out of sight out of mind"-one. Since the ocean is seen as something endlessly big, people think that anything can be dumped in there. I remember being told that my great grand dad rowed out together with his kids to dump an old oven in the ocean when he no longer needed it. Of course, the oven is still there with all its harmful chemicals already leaked out, right by the beach where me and my kids swim in the summer. Thanks great grand dad! I have also bumped into old fridges, car tires and an endless amount of smaller trash while diving. 

The second reason for ocean pollution is that nobody owns or governs big parts of marine areas. People have a tendency to take care of their own property, where as other peoples, or even worse, common property is treated like s*it. The idea that common property is also common responsibility seems totally strange to a large portion of the people, even entire nations (thank you Donald Trump)! 

Trash on the beach of Nai Harn in 2017, Thailand. 

The third reason is that oceans are heavily affected by global, larger processes, such as global warming, pollution and over fishing. This in turn leads to dramatical changes such as ocean acidification, species loss and even the disappearance of entire ecosystems such as coral reefs. People, this is the time to wake up and save your grand kids! The improved technology is showing us the problems; satellite images of disappearing reefs, increased water temperatures, ever growing garbage patches and disappearing marine life.

There are no quick fixes to problems that have been going on for decades. What does exist is intellectual people, good will and changes of attitudes that we can all contribute to. Teach your children about the importance of sustainable living, cut back on your own carbon footprint by eating less meat, tell the stores you do not want the single use plastic and vote for representatives that think the environment is important. After all, there can be no economic growth if the environment falls apart.  ​
​​

Noin kuukausi sitten saimme lukea todellisesta ihmeestä kun samea ja puuroinen Littoistenjärvi Turussa muuttui yhdessä yöksi kirkkaaksi, turkoosivetiseksi järveksi. Näkyvyys oli paikoin jopa kymmenen metriä, päihittäen monet trooppiset sukelluskohteet. Kirkastus saatiin aikaiseksi 160 tonnilla polyalumiiniklorodia joka reagoi sameueden aiheuttavan fosforin kanssa. Ihmiset ympäri Suomea matkustivat Littoisiin nähdäkseen ihmeen omin silmin.   

Littoistenjärvi ennen ja jälkeen kemiallisen käsittelyn. Kuvat YLE ja Turun Sanomat. 

Ihme oli kuitenkin liian hyvä ollakseen totta, sillä  jo muutaman viikon kuluttua sukeltajat saivat palata koteihinsa pettyneenä; kirkasvetinen järvi oli muuttunut takaisin hernekeittomuotoonsa eikä supernäkyvyydestä ollut tietoakaan jäljellä. Kuusi rekallista kemikaalia oli heitetty kankkulan kaivoon ja tuloksena oli ainoastaan muutama tuhat kiloa kuollutta kalaa.

Littoistenjärven ongelmat alkoivat jo 1980 luvulla kun lajisto alkoi pikkuhiljaa muuttua veden sameuden myötä, nopeasti muuttaen ennen hyväkuntoisen järven sameaksi hernerokaksi. Syynä muutokseen oli kasvanut fosforin määrä vedessä. Suojelutoimet käynnistettiin nopeasti, mutta silti järven kunto muuttui 2000-luvun alussa yhä huonommaksi ja lopulta päädyttiin tähän radikaaliin päätökseen. Nykyisin järven suurimpia ongelmia on sisäinen kuormitus, eli happikadon aikaan pohjasedimentistä liukeneva fosfori.  Huono kunto johtuu siis osittain vuosikymmeniä sitten veteen joutuneesta fosforista! Tämä on ajatuksena pelottava -  nykyhetken ympäristöpäätökset heijastuvat monen sukupolven päähään ja mahdolliset ongelmat jäävät lapsenlapsemme ratkaistavaksi!

Tämä ikävä tosiasia tuskin tulee kenellekään yllätyksenä. Miksi sitten jatkamme samaan malliin vaikka tiedämme että toimintamme on ihmiskunnalle ja koko planeetalle destruktiivista? Brittijulkaisu the Economist nostaa tuoreessa artikkelissaan esille kolme syytä.  Ensimmäinen syy on klassinen "poissa silmistä poissa mielestä"-selitys. Miellämme meret loputtoman suureksi altaaksi jonka syövereihin kaikki katoaa. Muistan kuulleeni tarinoita iso-isoisästäni joka souti Inkoon kesämökkimme edustalle dumpatakseen vanhan, tarpeettomaksi jääneen uunin. Samaisen lahden rannoilla uivat tänään hänen lapsenlapsen lapset. Kaikki elektroniset komponentit ja haitalliset kemikaalit ovat luultavasti jo liuenneet veteen. Kiitos isoisoisä! Sukellusten aikana olen törmännyt myös esimerkiksi vanhoihin jääkaappeihin, auton renkaisiin ja lukemattomiin muihin pienempiin roskeihin.

Toinen selitys merten käsittämättömään kaltoinkohteluun on se että suuri osa merialueista ei ole minkään maan hallinnan alla. Meillä ihmisillä on tapana pitää huolta omasta omaisuudestamme, mutta kun kyseessä on jonkun muun omistama tai jopa julkinen omaisuus, kohtelemme sitä kuin saastaa. Ajatus kollektiivisesta ympäristövastuudesta tuntuu olevan täysin vieras monelle, jopa valtiotasolla. Kiitos Donald Trump!    

Roskia Nai Harnin turistirannalla 2017. 

Kolmas syy liittyy laajempiin ympäristöongelmiin, jotka heijastuvat meriekosysteemehin. Näihin kuuluu muun muassa ilmastonmuutos, saasteet ja liikakalastus, johtaen dramaattisiin muutoksiin kuten lajien massasukupuuttoon, merten happamoitumiseen ja kokonaisten ekosysteemien katoamiseen. Meidän täytyy herätä ja tehdä asioille jotain nyt! Emme voi jättää näitä ongelmia lastenlastemme ratkaistavaksi! Kehittynyt teknologia on tuonut ongelmat eteemme uudella tavalla, emme voi enää sulkea silmiämme niiltä. Satelliittikuvissa näkyvät kutistuvat jäätiköt, kasvavat roskalautat ja lämpökamerat paljastavat vesimassojen kiihtyvän lämpenemisen. Kalakannat ovat jo romahtaneet ja puolet maailman koralliriutoista hävinneet.

Nopeita ihmeratkaisuja ei ole olemassa. Sen sijaan on olemassa valtava määrä fiksuja ihmisiä jotka voivat opettaa lapsilleen kestävän kehityksen merkityksen ja muuttaa pieniä asioista elämässään. Voimme alentaa hiilijalanjälkeämme syömällä vähemmän lihaa, voimme antaa kaupoille ja tuottajille palautetta turhasta muovin käytöstä ja voimme äänestää valtaan ihmisiä, jotka pitävät ympäristöä tärkeänä asiana. Loppujen lopuksi, taloudellinen kasvu on täysin mahdotonta jos ympäristö romahtaa.         

The summer officially arrived in Helsinki last week although we still had snow lying on the ground only a couple of weeks ago! With the summer finally here, it is also safe to declare boating season open, yay! If you bump into a strange looking floating bin in the harbour you should leave it there - it might be the new seabin that was just installed in Uunisaari and will be installed in a couple of other places in the near future as well! 

This machine works like a vaccuumer, sucking in floating garbage from the surface waters of the harbours. This of course aims at preventing the plastic from getting picked up by the marine food chains. My first thoughts when I saw it was OMG it is small! I am imagining the same seabin being installed in Phuket marina, where it would probably be filled in two seconds. Also, as a diver, I am wondering how to get rid of plastic underneath the surface?  And who should pay for the machine? 

Photo by Wärtsilä. 

Anyhow, I think it is really great that the plastic issue is getting a lot of attention in the media and that people are becoming aware of the problems associated with plastics. With time, I am sure also the cleaning technology will evolve and maybe these bins will become as usual as regular trash bins on land! And of course, one should remember that the best way to decrease marine plastics is to avoid buying excessive single use plastics. Enjoy your boating season!  

Kesä on vihdoin saapunut Suomeen vaikka tilanne näyttikin hälyttävältä vielä vapun alla kun lunta tuiskutti taivaan täydeltä! Kesän mukana on saapunut myös veneilykausi ja Helsingin veneilijät saattavat satama-alueilla törmätä kuvan mukaisiin kelluviin laitteisiin. Ne kannattaa jättää paikoilleen, sillä kyseessä ovat uudet "seabin"-meriroskikset jotka imevät itseensä kelluvat roskat. Ensimmäinen meriroskis asennettiin juuri Uunisaareen ja lisää roskiksia on tulossa lähiviikkojen aikana Helsingin alueille.

Näiden kelluvien laitteiden avulla yritetään estää roskien päätyminen meren ravintoketjuihin ja meren pohjalle. Yllätyin kuitenkin roskisten pienestä koosta! Jos saman laitteen asentaisi vaikkapa Phuketin Chalongin satamaan se olisi luultavasti täynnä kahdessa sekunnissa. Ja sukeltajana mietin tietenkin miten jo pohjalle päätyneet roskat saisi pois? Ja kenen kuuluu maksaa lystistä?  Laitteen teho jää nähtäväksi, toivottavasti se yllättää positiivisesti! 

Kuva: Wärtsilä

Mielestäni on kuitenkin erittäin positiivista että muoviongelman laajuus saa niin paljon huomiota mediassa tällä hetkellä ja että ihmiset oikeasti miettivät näitä asioita. Ajan mittaan varmasti teknologia kehittyy ja ties vaikka meriroskikset olisivat tulevaisuudessa yhtä yleisiä kuin maanpäälliset roskikset! Paras tapa saada muovit pois merestä on kuitenkin kertakäyttömuovien yleinen vähentäminen. Nautinnollisia venehetkiä! 

Sillä välin kun Anu ja minä olemme palanneet leipätöihimme, Ella on ahkerasti jatkanut Thaimaan näytteiden mikromuovien skooppaamista. Muoveja ei ole löytynyt mitenkään hirveästi, mikä on tietenkin positiivinen homma. Muovi on tällä hetkellä todella kuuma aihe, ja mielestäni suhteellisen lyhyessä ajassa maailman muoviongelman laajuuden tiedostaminen ja jopa ratkaisujen keksiminen on edistynyt hurjasti! Tässä muutama mielestäni erittäin jatkojalostuskelpoinen ratkaisu:

1) 100% biohajoava pakkausmateriaali joka toimii muovikelmun tavoin. Kyseinen innovaatio on suomalainen ja sen takana on kaksi nuorta naista. Muun muassa Pirkka alkaa testaamaan biohajoavaa kelmua lähitulevaisuudessa. Perinteinen muovikelmu on niin 2000-lukua!

2) Syötävät vesipullot. Sen sijaan että heittäisit pois vesipullon voit tulevaisuudessa syödä sen! Brittiläinen firma on kehittänyt merilevästä tehtyjä syötäviä vesi-ilmapalloja muistuttavia juoma-astioita.

​3)  Kelluvat muovi-imurit mereen. Tästä mahtavasta keksinnöstä suuri kunnia kuuluu hollantilaiselle nuorelle Boyan Slat-nimiselle miehelle, joka on kehitellyt valtamerten roskalautoille imurisysteemin. Näitä on sittemmin ilmestynyt lisää ja muun muassa Helsingin satamoihin on tulossa kesällä kelluvia, muoveja itseensä imeviä meriroskiksia kokeiluun. 

Rannalle huuhtoutuneita muoviroskia Racha Yailla 2016. 

Syötävä vesipallo!
​

While Anu and I have returned to our regular jobs, Ella has been working with the microplastic samples from Thailand. We haven´t found too many plastics, which is good news of course. Plastic is a really hot topic right now and in a short period of time, there has been a huge increase in the awareness of the global plastic problem. And better yet, some solutions have been emerging as well! Here are some ideas that I find very intriguing:
​
1) A biodegradable plastic wrap that works as a cling film. This Finnish innovation by two smart women has  collected millions in investment, I hope it becomes a success! It will soon be tested in everyday convenience stores in Finland. 

2) Edible water bottles. Instead of throwing away your empty water bottle, you can soon eat it! These bubble looking innovations made out of algae disappear without a trace. Can´t wait to test one.

3) Ocean vacuum cleaners. The great spirit behind these vacuum cleaners is the young Dutch man named Boyan Slat who has been working on his Ocean Cleanup project for years already. The project aims at a completely cleaning up the Great Pacific Garbage Patch by 2020. Also other seabins have been developed and Helsinki Port is trying out plastic vaccuum cleaners incoming summer.  

Testing of a prototype by the Ocean Cleanup in  2016.  

Ella and I have been busy working with the microplastic samples from Thailand. Today we made a trip to Lahti, a city about 100 kilometers north of Helsinki, to start the chemical identification of our mystery particles. Distinguishing plastic from other small particles such as mussel shells or small minerals is really not as easy as it sounds by just looking at them under the microscope. Our goal is to find out what material the small plastics consist of in order to get a better understanding of where the plastic originates from before ending up in the ocean. 

So far, the only source we can be 100 % sure of is paint. Both red and blue paint fragments were present in our samples from Chalong Bay where quite a few long tail boats were resting. The other sources are yet to be determined from spectra looking like the one on the picture. Now we just need to learn how to interpret them!      

Can you spot the paint fragments?

This could be the spectra of a plastic polymere - or not. We are yet to define it :)

It was really interesting to get to work with the technique that was new to both Ella and me. The biggest challenge was probably to get the microscopic samples in to the analysing unit. The tiny particles were bouncing around and very hard to get a hold of with the small tweezers. Ella did a great job though! We still have a lot of particles to go through and a lot of work remains but I am sure we will get everything done. We got so much help from a plastic expert at Lahti University of Applied Sciences, thank you Reijo! 

Ella placing the tiny sample in to the analysing unit. 

Tänään matkustimme Ellan kanssa Lahteen tutustuaksemme mikromuovien kemiallisiin analyyseihin, jossa muoviekspertti Reijo Lahden Ammattikorkeakoulusta ystävällisesti opasti meitä muunnosinfrapunaspektrometrin käytössä. Mikroskooppisten muovien erottaminen esimerkiksi simpukankuorenpalasista tai pienistä lasinpalasista osoittautui yllättävän hankalaksi silmämääräisesti, joten kemiallinen analyysi on todella tarpeen. Yritämme menetelmällä saada selville mikromuovien materiaalin jotta ymmärtäisimme paremmin mitä reittejä muovit ovat päätyneet mereen.

Tähän asti olemme varmuudella määrittäneet muoveja ainoastaan maalin palasiksi, joita löytyi runsaasti Chalongin rannalta. Tulos onkin järkevä, sillä kyseisellä rannalla oli runsaasti pitkähäntäveneitä rivissä. Loput yritämme selvittää kuvan mukaisten spektrien avulla, jotka toimivat muovihiukkasten kemiallisina sormenjälkinä. Nyt saamme vielä opetella spektrien tulkkaamista muovikirjastojen avulla.     

Bongaa maalinpalaset näytteen seasta! 

Tämän näköisiä spektrejä saimme näytteistä. Tämä kyseinen spektri saattaa olla muovinpalasesta - tai sitten ei :) Opeteltavaa riittää. 

Uuden tekniikan opettelu oli todella mielenkiintoista ja mukavaa puuhaa. Suurin haaste oli mikromuovien asetteleminen koneen anaysointikenttään, pienen pienet muovit sinkoilivat sinne tänne ja niiden pyydystäminen pihdeillä ei ollut mitenkään helppoa. Ellalla oli kuitenkin vakaat kädet ja viileät hermot ja hän selviytyi hommasta loistavasti. Meillä on vielä runsaasti muoveja analysoitavana mutta homma etenee koko ajan ja uskon että saamme kesään mennessä homman pakettiin. 

Ella asettelee mikroskooppista näytettä laitteeseen. 

Halusin viime viikolla syödä illalliseksi thaimaalaishenkistä wokkia, joten lähdin ruokaostoksille. Arvaatkin ehkä jo mitä huomasin? Kyllä, kaikki raaka-aineet olivat tiukasti käärittynä muoviin. Parsakaali - kelmussa. Sienet, muovirasiassa. Kevätsipuli, muovikääreessä. Paprika sentään löytyi muovittomana MUTTA se maksoi kolme kertaa enemmän kuin vieressä oleva kolmen paprikan setti muovikääreessä. WTF?! Loppujen lopuksi minulla ei ollut ollenkaan käyttöä hienolle hedelmiä varten olevalle kestokangaspussukalleni. Miksi muovia pitää tunkea jokaisen vihanneksen ympärille? Ja jos se on joku pakollinen asia, pitäisikö sääntöjä vähän höllentää? Kyllähän toreilla myydään hedelmiä ilman muovikääreitä!

Pitkin Eurooppaa on nyt avattu niin sanottuja pakkauksettomia kauppoja jossa asiakas saa tuoda oman puhtaan purkin ja täyttää sen itse haluamallaan tuotteella. Myös hedelmiä ja vihanneksia myydään kääreettömänä. Jopa juomat ja pesunesteet saa ostaa omiin täyttöpulloihin! Olisiko Suomenkin kohta aika saada tällainen kauppa? Vai voisivatko isot kauppaketjut edes harkita kertakäyttömuovien vähentämistä? Vastuu tästä on myös kuluttajalla. Kaupat vastaavat pyyntöihimme hanakasti, joten vaadi sinäkin muovitonta ensi kerralla!        

Saksalainen paukkaukseton kauppa "Original Unverpackt" löytyy Berliinistä ja niillä näyttää kauppa käyvän!   
​

Last week I wanted to cook a Thai-inspired wok with fresh vegetables. Maybe you can already guess what happened? That´s right, every fresh item of vegetable I wanted to buy was wrapped in plastic! The broccoli - tightly wrapped in plastic foil. The spring onion - inside a plastic wrap. The mushrooms - inside a plastic box. The only thing I was able to find that wasn´t wrapped in plastic was a red pepper, but it cost me three times as much as a set of three differently colored peppers that were inside a plastic wrap! WTF?! As it turned out, I did not have any use of my fruit meshbag that I so happily had remembered to take along with me to the store.

In Europe, plastic free stores have been opening up lately where the customer can bring along a jar of their own and then fill it up with the right amount of product. Also fruits and vegetables are being sold without the plastic wrap, and washing liquids and drinks can be filled up in own bottles. Maybe it would be time for a store like this to open up in Finland as well? Or at least, could the big food chains cut down on their plastic wrapping? The responsibility also lies with the customer because the stores sell exactly what we buy. So next time, you too should demand plastic free food!   

Just look at how beautiful the fruit looks when it is not covered in plastic foil! Barcelona, Spain. 

In December, Anu, Ella and me headed to Phuket, Thailand to sample the beaches for microplastics, those tiny little plastic particles found in the sand. We came back with 57 samples in our suitcases, luckily already extracted from the sand - otherwise we would have had heavy suitcases! So now the works continues in the lab where we try to find out what material the particles consist of. In this way we hope to get a better understanding about how the plastic ends up in the marine ecosystems. 

Ella taking the necessary precautions before handling the strong acid. 

Before we can analyse the microscopic particles further we have to clean them from bacteria and algae. This is done by oxidising them in a strong solution of hydrogen peroxide for a week. We did not find as many microplastic particles in our samples as we expected. This was both good news, but also a bit alarming given the fact that almost all of the beaches we sampled were covered with bottles, plastic bags, washed up flip flops and other plastic debris. Surely, if they do not end up as microparticles in the sand, they end up somewhere else. The question is where. Some research has found large amounts of microplastics in the deep trenches of the sea. ​Maybe we have to keep on searching still! 

This is something we found in one of the samples. Can you guess what it is?

Joulukuussa Anu, Ella ja minä suuntasimme Phuketiin tutkimaan rantojen mikromuovia, pieniä hiekasta löytyviä mikroskooppisia muovihiukkasia. Saimme mukaamme 57 näytettä jotka pakkasimme mukaan Suomeen ja nyt olisi tarkoitus määritellä mistä materiaalista muovihiukkaset koostuvat. Näytteet nypittiin talteen hiekasta jo Thaimaan puolella, muuten matkalaukkumme olisivat olleet todella painavia! Analysoimalla muoveja yritämme saada selvyyttä mikromuovien alkuperään.   

Ella työn touhussa Viikin labrassa. 

Ennen kun voimme analysoida näytteiden alkuperämateriaalia ne täytyy puhdistaa bakteereista ja levistä. Tämä onnistuu voimakkaalla hapettimella. Löysimme yllättävän vähän mikromuoveja Thaimaan hiekkarannoilta. Tätä voisi tietenkin pitää hyvänä uutisena, mutta ottaen huomioon että rannat olivat täynnä suurempia muoviroskia herää kysymys minne ne oikein häviävät ellei hiekan sekaan. Viimeaikaiset tutkimukset ovat löytäneet huomattavia määriä muoveja valtamerten syvänteistä, kertyvätkö muovit mahdollisesti sinne? Meidän täytyy jatkaa etsintöjä! Tämän partikkelin löysimme yhdestä koeputkesta, arvaatko mitä se on?    

Tämän partikkelin alkuperä on meillä tiedossa - pystytkö arvaamaan mikä se on?

Helsingin Sanomat julkaisi kuun alussa laskurin, jolla jokainen voi arvioida oman rehevöitymisjalanjälkensä Itämereen. Juttu nostatti suurta kohua maatalousyrittäjien keskuudessa, sillä laskurin mukaan kaikista eniten Itämerta kuormittaa lihan ja maidon kulutus. Ihmiset kokevat ruokailutottumuksensa henkilökohtaiseksi asiaksi ja närkästyvät helposti jos niihin yritetään vaikuttaa. Olemme tähän asti pitäneet lihaa samanlaisena itsestäänselvyytenä kuin puhdas vesi ja ilma. Mutta onko liha ja maito tosiaan jokapäiväinen oikeutemme? Jos tutkijoilta kysytään, vastaus on ei. Maataloudella on valtavat päästöt jotka päätyvät suurilta osin Itämereen. Ruokailutottumukset eivät ole enää vain henkilökohtainen valinta, sillä valintamme vaikuttavat valtavasti ympäristön tilaan. 

Mitä ihmettä meidän sitten pitäisi syödä ja juoda? Maitoahan kulutetaan suomalaisissa lapsiperheissä litratolkulla joka päivä ja jauheliha on usein nopea vaihtoehto joka sopii ruokaan kuin ruokaan. Minulla on teille kaikille ilouutisia! Ikinä ei nimittäin ole ollut yhtä helppoa olla kasvissyöjä tai jopa vegaani tässä maassa kuin nyt. Jauhelihan voi korvata härkiksellä, nyhtökauralla, hernepapurouheella tai vaikkapa soijarouheella. Maidolle löytyy hyllykaupalla kasvispohjaisia vaihtoehtoja, meidän lapsille on esimerkiski Oatlyn kauramaito muodostunut suosikiksi. Leivälle on ostettavissa nykyisin monia eri vaihtoehtoisia vegaanista "vuustoja" ja jopa lihaa muistuttavia leikkeleitä!   

Talvipiknikillä maistuu kuuma kauramaitoon tehty kaakao, ruisleivät ja hedelmät!

Hyvä uutinen on myös se että lihasta ei tarvitse kokonaan luopua, esimerkiksi kotimainen luonnonkala on jopa suotavaa, sillä se vähentää Itämeren biomassaa. Myös riistaa ja luomulihoja voi hyvällä omatunnolla silloin tällöin nauttia. Mitä jos siirtyisimmekin siihen, että liha olisi jotain kallisarvoista ja juhlallista arkiruoan sijaan? Lihan vähentämiselle löytyy kymmeniä hyviä motiiveja, ympäristön kuormituksesta terveyssyihin. Valitse sinulle tärkein syy ja kokeile kasvipohjaista ruokavaliota vaikkapa kuukauden ajan, tulet yllättymään miten helppoa se on ja miten hyvä olo siitä tulee!    

Kalastaa voi myös talvella - tämän päivän saaliina muutama ahven ja yksi hauki. 

The leading newspaper of Finland, Helsingin Sanomat, recently published a calculator where one can estimate how much eutrophication they cause to the Baltic Sea with their daily choices. Somewhat surprising, the biggest cause for polluting the sea turned out to be the consumption of meat and dairy products! The results caused many people to raise their eyebrows and really upset the Finnish farmers. People often consider their eating habits as a personal choice issue and the daily consumption of meat and dairy products has been taken for granted. But is it really our daily right to consume meat and dairy? Not if you consult the researchers. Meat and dairy contribute with massive amounts of nutrients, ending up in the seas. What you eat is not only a personal choice, but has large implications on our environment.

So what the heck are we supposed to eat then? Finnish family´s consumer liter wise of fresh milk every day and meat loaf is the ultimate quick ingredient for a family with children. Well I´ve got great news for you guys! It has never been as easy as it is now being a vegetarian, or even a vegan! The stores are full with meat mimicks, such as pulled oat (a Finnish invention of textured oat), veggie soy loaf, mock chicken and seitan. There are shelves packed with vegetable milk alternatives such as oat-, almond or ricemilk. Oatmilk has become the favourite of our children. You can even buy many different alternatives of plant based cheese and seitan metwursts for your sandwich nowadays!  

Hot chocolate made with oat milk and sandwiches taste like heaven on a winter day picnic!

The good news is also that you don´t have to give up meat completely. Some meats are even favourable, such as domestic wild fish! Also game meat and organic meat is okey every now and then. What if, instead of eating meat as our daily "bulk food", it would be something special you eat during the weekends? There are dosens of good reasons to cut back on meat, ranging from environmental issues to health aspects. Pick the reason most important for you and try veggie for a month! You will be amazed by how good it feels, physically and mentally. I promise!  

Fishing is possible in the winter as well! Today´s catch was made up of a few perches and a pike. 

I was interviewed about plastics in the ocean for the radio the other day. One question I got was "Where is the problem most severe?" This is something that people often ask. As Europeans, we are pleased to hear that the giant floating garbage patch is found in the northern Pacific Ocean, between Japan and the coast of Florida (there are actually two separate, dynamic patches). So we are really doing okey here when it comes to litter with our great recycling systems, the real bad guys being the Asian and US citizens, right? Well, not quite.

A recent report by HELCOM shows that substantial amounts of marine litter is found in the areas of the Baltic Sea and that consumer behaviour is the number one contributor of marine litter. That´s right! Not the plastic industry, not the fishing, but private households! Also the microplastic in the seas comes from households. An estimated 130 tons of polyethylene particles from shower gels, tooth pastes and body scrubs is washed in to the Baltic Sea each year, ending up in our food chains right here. 

Macrolitter floating around in Hanko, summer 2013. 

But still, the majority of the world plastics ending up in the ocean comes from India, right? Well guess what? Delhi just banned the use of plastic bags! That is a huge leap forward! Here in Finland I was just offered a small plastic bag for my frozen goods in the grocery store the other day. Also, comparing India and small countries like Finland makes no sense. Instead, we should be comparing India and Europe as a whole.

As individuals, we always show examples to others with our actions. A single person can never do everything right, but a single person can set a good example and influence another person´s way of thinking, maybe directing that other person into acting in a more environmentally friendly way. And that other person can then influence yet another person, becoming a domino effect! People are herd animals, we behave as other people do. So next time, make sure to put that trash in the bin or refuse the plastic bag in the store, someone might be watching you!       

Children do exactly what they learn from their parents. Summer 2016.

Olin kuluvan viikon aikana vieraana radiossa puhumassa merten muoviongelmasta. Yksi kysymyksistä oli "Missä päin maailmaa muovi on ongelmallisinta?" Kysymyksellä päästiin Tyynenmeren kelluvaan roskalauttaan joka jaksaa ihmetyttää; Australian kokoinen roskaläjä Japanin ja Florian rannikon välillä (itse asiassa roskalauttoja on kaksi ja ne elävät koko ajan). Täällä Euroopassa saatikka sitten Pohjoismaissa meillä ei onneksi ole vastaavia ongelmia, meillähän on täällä mitä loistavin kierrätyssysteemi ja jätteenkäsittely. Eli ovatko ne pahat, roskaavat ihmiset oikeastaan aasialaiset ja jenkit? Eivät.

Tuoreen HELCOMIN raportin mukaan myös Itämeressä on laaja roskaongelma ja mikä yllättävintä - se roska on peräisin yksittäisiltä kuluttajilta! Ei suinkaan teollisuudesta tai kalastuksesta, vaan sinulta ja minulta. Itämeren roskeista 3/4 on muoviperäisiä ja mikromuovien oletetaan olevan suuri ongelma, laskelmien mukaan noin 130 tonnia mikromuovipartikkelia  huuhtoutuu mereen vuosittain. Nämä partikkelit ovat peräisin muun muassa suihkugeeleistä, hammastahnoista ja vaatteiden pesuvedestä. Se että meillä ei ole täällä roskalauttoja johtuu Itämeren fysiologiasta, ei puhtaudesta.

Roskia Hangon satamassa kesällä 2013. 
​
Silti, eikö maailman merten roskista suurin osa ole peräisin Intiasta? Saattaa olla, mutta arvatkaapa mitä? Delhi kielsi juuri kertakäyttömuovien käytön! Tämä on valtavan iso juttu! Minulle tarjottiin juuri eilen kaupassa pakasteille pussia täällä Suomessa. Muutenkin Intian ja pienten maiden kuten Suomen keskinäinen vertailu on älytöntä. Intiaa tulisi verrata pikemminkin EU:hun, ja johan saadaan vertailukelpoisia lukuja.

Yksittäisinä henkilöinä emme voi ikinä tehdä kaikkea maailman hyväksi. Voimme kuitenkin aina vaikuttaa toisten ihmisten mielipiteisiin ja toimia heille esimerkkinä. Jos käy hyvä tuuri, joku muu ottaa meistä mallia ja alkaa toimimaan ympäristöä vähemmän kuormittavasti. Jos käy oikein hyvä tuuri, tämä toinen ihminen vaikuttaa vielä kolmanteen ihmiseen, ja näin saamme aikaan dominoefektin. Ihmiset ovat loppujen lopuksi laumaeläimiä ja käyttäytyvät niin kuin näkevät muiden käyttäytyvän. Ensi kerralla ostoksilla ollessasi, muista siis kieltäytyä pakastepussista, jonon seuraava ihminen tarkkailee sinua! 

Mitä isä edellä... Kesä 2013.