Why the meat industry is killing our oceans

As the plastic pollution of our oceans continues and overfishing is depleting marine life, another concern is raised by scientists in a recent number of Science. Oxygen levels are declining in many marine areas, altering the biogeochemistry and biodiversity of the oceans. According to researchers, low oxygen areas  have expanded by several million square kilometers and hundreds of coastal sites now have extremely low oxygen concentrations. The reasons for the vanishing oxygen are rising temperatures and increased nutrient loads, both directly linked to human activity.

So called "dead zones" - areas devoid of oxygen, have set their all-time record this year: more than 22 500 square kilometers - areas as big as the whole of the EU (!) were detected in 2017. A big player in the game is the modern industrial agriculture. Our addiction to cheap meat, fed on fattening crops in enormous indoor factories, comes at a high cost in environmental destruction (and human health problems). None of these costs, of course, are paid for by the companies that produce the meat. 

The meat industry has undergone massive changes in recent decades. Animals have been moved to big inside halls and they are pumped with drugs to make sure they withstand the harsh conditions of the high-density living. They are grown fast with crops that are grown in vast, fertilised areas and herbicides, fungicides and pesticides are used to ensure growth. Unfortunately, much of the fertilisers and pesticides wash into streams and rivers, and  eventually end up in the sea.

Plankton, microscopic algae that drift around in the water column, are regulated by available nutrients. When nutrients from farmlands leak into the oceans, the planktic organisms start growing extensively and trigger a massive growth of biomass at the lower end of the food chain. When the short lived organisms then die, they sink down to the sea floor and consume all the oxygen when decomposing, leaving behind dead areas devoid of oxygen. 

What it looks like when algae start growing excessively when nutrients are present - they can choke the whole bottom. Picture from the Baltic Sea in 2008.

The warmer water masses dissolve less oxygen and prevent water cycling so we are really talking about a bad loop. Again, meat industry is a key player, emitting about one third of the human produced greenhouse gases into the atmosphere. Nitrogen oxide (N2O) is produced from agriculture, carbon dioxide (CO2) from machines, production of fertilisers and transport and methane (CH4) from ruminant digestion. 
​​
We need to seriously think about our diet if we care about this planet. By choosing what we eat, we can make a huge deal and the best thing is that a vegetarian diet is also beneficial for our health!  Win-win for us, the environment, not to mention the animals. 
​

Tappaako lihantuotanto meremme?

Merten muoviongelman ja liikakalastuksen lisäksi tutkijoiden huolen herättää uudessa Science-lehdessä julkaistussa artikkelissa merten happikato. Häviävä happi liittyy lämpeneviin vesimassoihin ja ravinnekuormituksen kasvuun ja seuraukset ovat suorastaan katastrofaaliset. Hapettomilla pohjilla ei muutamien mikrobilajien lisäksi esiinny juurikaan elämää, eikä lämmin vesi kierrä yhtä hyvin kuin kylmä.

Hapettomien pohjien määrä on lisääntynyt viime vuosien aikana huimasti ja hapettomien pohjien laajuus on vuonna 2017 lyönyt kaikki ennätykset: hapetonta pohjaa, niin sanottuja "kuolleita vyöhykkeitä", löytyy globaalisti arviolta tällä hetkellä 22 500 neliömetrin alueelta. Suuruusluokka vastaa koko EU:n yhteistä pinta-alaa. Tärkeässä roolissa merten huonontuneeseen tilaan on teollinen lihantuotanto. Halpaa, päivittäistä lihaa pidetään nykypäivänä itsestäänselvyytenä ja sitä kasvatetaan teollisesti valtavan kokoisissa sisähalleissa nopeasti lihottavilla rehuilla. Luonto maksaa tästä kovan hinnan. Hinnan, jota tuottajat eivät millään tavalla joudu tällä hetkellä kompensoimaan. 

Miksi lihantuotanto kuormittaa vesistöjä? Suurin syy ovat päästöt. Noin kolmasosa kaikista kasvihuonepäästöistä linkittyy suoraan liha- ja maitoteollisuuteen. Typpioksidia syntyy maanviljelyprosesseissa, hiilidioksidia koneista, kuljetuksista ja lannoitteiden tuotannosta ja metaania lehmien märehtimisprosesseissa ja hapettomissa maaperissä. Metaani on myös hiilidioksidia vaarallisempi kasvihuonekaasu, sillä se vangitsee auringon säteilyn jopa 80 kertaa tehokkaammin. Kasvihuonepäästöt aiheuttavat ilmaston lämpenemistä ja lämpimään pintaveteen liukenee niukemmin happea. Lämmin vesi ei myöskään vajoa pohjaan, ja näin ollen vesi ei pääse kiertämään pohjaa myöten jolloin happi kuluu loppuun. 

Myös lannoitteet aiheuttavat suurta happikatoa. Normaalisti kasviplanktonin määrää vedessä rajoittavat typpi- ja fosforiravinteet, mutta teollisuudesta mereen vuotava lisäravinne kiihdyttää kasviplanktonin kasvua, saaden aikaan räjähdysmäisen biomassan kasvun vesipatsaassa. Kun tämä biomassa sitten kuolee ja vajoaa pohjaan, se kuluttaa pohjan happea hajotessaan. Jäljelle jäävät kuolleet, hapettomat, rikkipitoiset merenpohjat. Vesiin joutuu lannoitteiden lisäksi antibiootteja, tuholaismyrkkyjä ja hormoneja jotka ovat osaltaan myös ongelmallisia. 

Kuollut kala levän peitteessä hapettomalla pohjalla, Vancouver 2013. Kuva Jonathan Martin, Creative Commons.

Mikäli haluamme vaalia merten (ja koko planeetan hyvinvointia), meidän on korkea aika miettiä ruokailutottumuksiamme. Kasviperäiseen ruokaan siirtyminen on nopea ja tehokas tapa vaikuttaa kasvihuonepäästöjen määrään ja mikä parasta, se myös edistää terveyttämme! Luonto kiittää, hyvinvointimme kiittää ja ennenkaikkea tuotantoeläimet kiittävät. Myös Itämeren luonnonkalojen syöminen vähentää biomassaa, joten verkot vesille.